Lymfostaasin hoito

Yleistä

Lymfa, imuneste, on valkuaispitoinen neste, joka suodattuu verisuonistamme kudoksiin. Kudoksista neste kulkeutuu imuteitä pitkin imusolmukkeisiin, jotka toimivat elimistömme immuunipuolustuksen vartioasemina. Lopulta imusolmukeketjun kautta ylimääräinen neste palaa takaisin laskimokiertoomme.

 

Tärkeimmät imunesteen kierron häiriön aiheuttaman turvotuksen, lymfostaassin, syyt globaalisti ovat pehmytkudosinfektiot (esim. filariasis). Syynä voi olla myös synnynnäinen imusolmukkeiden puute. Länsimaisessa yhteiskunnassa tavallisin syy lymfostaassiinon imuteiden kautta leviävät syöpätaudit (rintasyöpä, melanooma, gynekologiset syövät), joiden hoidossa joudutaan leikkaamaan ja sädehoitamaanimusolmukkealueita radikaalisti. Myös ylipaino voi aiheuttaa imuteiden turvotusta, samoin alaraajojen hankala suonikohjutauti.

Konservatiivinen hoito

Syöpähoitojen leikkaustekniikkojen ja sädehoidon laadun parannuttua imunesteen kierron häiriö on yleensä lievä. Konservatiivinen turvotuksen hoito useimmiten auttaa riittävästi. Kompressiohoito on hoidon kulmakivi. Manuaalinen lymfaterapia, koneellinen imuhieronta eli LPG-hoito ja ihon hoito ovat ensi sijaisia. Tarkoin mittojen mukaan tehtyä kompressiohihaa tulee pitää jatkuvasti. Liikunta, kohoasento ja painon pudotus auttavat myös merkittävästi.

Kirurginen hoito

Ellei konservatiivinen hoito tehoa ja lymfastaassi lisääntyy, kannattaa jo varhaisvaiheessa harkita myös kirurgista hoitoa.

Rasvaimu vähentää turvonneiden rasvasolujen määrää ja voi tuoda riittävän avun. Yleensä kompressiohihaa silti tulee käyttää jatkuvasti. Rasvaimuun pitää valmistautua huolella. Ihorikkoja ei saa olla, antibioottiprofylaksia on tärkeä, ja jälkihoitona kudosvuotojen ehkäiseminen on tärkeätä.

Jos lymfostaassi on merkittävää, kannattaa harkita imuteiden siirtoa mikrovaskulaarisena tai lymfavenafistelin rakentamista mikrokirurgisesti.

Rintasyöpäpotilaalle, jolla on rinnan poiston ja kainaloevacuation jälkeen käden turvotusta, on ideaalista tehdä mikrovaskulaarisen alavatsakielekkeen (ms-TRAM) yhteydessä nivusalueelta myös imusolmukesiirto. Tällöin nivusalueen imusolmukkeita siirretään verenkierrotettuina leikatulle kainaloalueelle. Imusolmukkeet voidaan siirtää myös ilman rintarekonstruktiota, mutta onneksi rintaa säästävässä kirurgiassa potilaalle harvoin tulee hankalaa käden turvotusta.

Plastiikkakirurgillamme Helena Puontilla on pitkäaikainen kokemus mikrokirurgiasta ja rinnan rakentamisesta mikroneurovaskulaarisella alavatsakielekkeellä, johon tarvittaessa liitetään nivusalueelta imusolmukesiirto. Potilaan tulisi kuitenkin olla kohtuullisen terve, ettei iso leikkaus vaaranna potilaan toipumista siitä.

Aikaisemmin lymfavenafistelin ompelu ei tuottanut hyvää tulosta. Ilmeisesti krooninen turvotus oli ehtinyt aiheuttaa jo ihon paksuuntumista ja ihon alaisen kerroksen sidekudostumista, jolloin vain ihonalaisen kudoksen kirurgisella poistolla ja ihonsiirrolla voidaan turvotusta helpottaa.

Lymfavenafisteli on tekniikkojen parantuessa tullut uudelleen muotiin. Se on kuitenkin tehtävä riittävän varhaisvaiheessa, ennen kuin käden tilanne kroonistuu. Pieni imutie ommellaan laskimon kylkeen mikroskoopin avulla. Kyynärvarren turvotuksessa lymfavenafisteli tai mieluummin pari ommellaan ranteen alueelle, olkavarren turvotuksessa se tehdään myös kyynärtaipeeseen.

Plastiikkakirurgimme Helena Puonti on erityisen kiinnostunut imunesteen kierron parantamisesta, ja on työskennellyt ongelman parissa jo yli 20 vuoden ajan.